Maailmanympärimatka: Reykjavík/Islanti 9.9.–15.9.2014

Projekti jatkui 9.9. klo 13.10 Lontoon Gatwickin lentokentältä Islantiin, Keflavíkin lentokentälle. Lensin Icelandair-yhtiön koneella, ja lento kesti noin kolme tuntia. Saavuin perille klo 15.10 paikallista aikaa. Keflavíkin kenttä sijaitsee noin 40 kilometriä pääkaupungista Reykjavíkista lounaaseen. 

Kentältä oli helppo ostaa Gray Line -yhtiön bussilippu seuraavaan Reykjavíkin-yhteyteen. Autokyyti on käytännössä ainut vaihtoehto, sillä Islannissa ei ole raideliikennettä. Bussimatka kesti 45 minuuttia ja maksoi 16 euroa.

Islannissa oli myrsky. Tuuli ja vettä tuli. En ollut etukäteen paljoakaan opiskellut Islannin kelejä, kunhan takin pakkasin. Reykjavíkin-bussissa sitten olikin aikaa tutkailla ja tehdä säähavaintoja: "Vai tällaista täällä, viikko täällä." Lontoon mukavan seesteisten ja lämpimien säiden jälkeen sain tonkia rinkasta takin ja toivoa, ettei tuuli tuuppaa tulivuoreen.

Islannin puuskille ei toistaiseksi löydy omissa kokemuksissani vertaista; vastatuuleen sai nimittäin välillä todella yrittää. Islanti on kuitenkin tunnettu nopeasti muuttuvista sääolosuhteistaan; kovat tuulet ovat puuskittaisia ja sateet kuurottaisia. Jopa aurinkoisia päiviä osui kohdalle, joten keleihin ei Islannin-vierailuni kaatunut. Päivälämpötilat olivat hyvin matkahikeä kuivattavat +11 °C.

Bussista noustuani Reykjavíkissa huomasin, että Iceland Excursions -matkatoimisto oli aivan vieressä. Aika oli rajallinen ja nopeita päätöksiä oli tehtävä, joten kävin heti varaamassa viikolle kolme nähtävyyskierrosta: Kultaisen kierroksen (Golden Circle), valaskatselun ja bussikyydit (Gray Line) Blue Lagoon -kylpylään. Toimistolla oli loistavat esitevihkoset, joista oli helppo valkata & napata kierroksia. Kaikki kierrokset eri päiville, ja siihen päälle pari päivää Reykjavíkissa heilumista – vartissa kasattu Islannin-suunnitelma oli valmis.

Kyseiseltä toimistolta sain myös pätevän turistikartan Reykjavíkista, minkä ansiosta sain viskata hyvästit omille tulosteilleni. Matkavarauksien jälkeen, kirjaimellisesti, lähdin kartta kädessä kohti varaamaani hostellia. Juuri tältä väliltä on muistissa jotain erittäin suurta tuulta; tuuli tuli ja tuulta tuuli – tuuli tuulta tuuli!

Majoituin koko viikon The Capital-Inn -hostellissa osoitteessa Sudurhlíd 35d, jossa kuusi yötäni 12 hengen makuusalissa kustansivat 108 euroa. Se oli halvin Reykjavíkin-majoitus, jonka netin varauspalveluista löysin. Hintaa selittänee osin 2–3 kilometrin matka keskustaan. Hostelli oli siisti, henkilökunta asiallista ja lakanat vaihdettiin päivittäin. Fiksu yhteiskeittiö tarjosi säästömahdollisuuden ruokakuluissa. Tosin mitäpä minä kattiloilla leipineni, hedelmineni, pähkinöineni ja maitorahkoineni! Ulkoapäin majatalo oli vähemmän viehättävä betoniboksi, mutta se ei unia haitannut. Kaikkiaan onnistunut sokkovalinta Lontoon-punkan tapaan.

Ensimmäisen nukutun yön jälkeen keskiviikkona 10.9. koitti "Reykjavík-päivä 1". Nautin eri vilpoisan aamupalan Pohjois-Atlantin rantakivikoilla, pyörin keskustassa ja vierailin Islannin suurimmassa Hallgrímskirkja-kirkossa sekä konsertti- ja konferenssikeskus Harpassa. Käppäilin pitkin Reykjavíkin vanhaa satamaa ja kuulostelin pohjoisia merituulia. Se kummastutti, etten löytänyt Reykjavíkin keskustasta ainuttakaan kunnon ruokakauppaa, en yhtäkään. Onneksi turisti-infosta sain selville, että hostellini suunnalla oli kelpo marketti: Kringlan. Sieltä kannoin koko viikon "näkkileivät".

Yksinoikeutettu kuningas Reykjavíkin nähtävyyksistä lienee Hallgrímskirkja-kirkko, joka 74,5-metrisenä ja Islannin korkeimpana rakennuksena hallitsee pääkaupunkimaisemaa. Kaikkia Reykjavíkissa matkaavia suosittelenkin astelemaan kirkkoon sisään ja ostamaan lipun kirkon torniin, josta aukeavat upeat näkymät yli Reykjavíkin. Vaatetta vain mukaan; se tuiverrus tuntui naamassa koko loppupäivän. Lippu maksoi 700 Islannin kruunua eli noin 5 euroa. Seuraavassa muutama otos kirkon yläkerroksesta käsin.

Torstaina 11.9. klo 10–19 oli vuorossa Islannin kuuluisin nähtävyysreitti, Kultainen kierros (Golden Circle), Reykjavíkista itään. Hinta oli 9500 kruunua eli noin 63 euroa, ja siihen sisältyi nouto majoituspaikasta. Kultaisen kierroksen pääkohteita on kolme: kansallispuisto Þingvellir (Thingvellir), vesiputous Gullfoss ja geoterminen alue Haukadalur. Näiden lisäksi kävimme mm. nopeasti ihastelemassa keskiaikaista Skálholt-kirkkoa.

Þingvellirissä vuonna 930 kokoontui ensimmäisen kerran Islannin parlamentti, joka on maailman vanhin. Alueen komeissa kalliomuodostelmissa on nähtävissä Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantuminen toisistaan. Gullfoss on Islannin tunnetuin vesiputous, ja se muodostuu kahdesta 11 ja 21 metriä korkeasta putouksesta. Haukadalurissa pääsee todistamaan muutaman minuutin välein, jopa useiden kymmenien metrien korkeuteen, purkautuvaa Strokkur-nimistä geysiriä. Alueella sijaitsee myös itse aito ja alkuperäinen Geysir, joka on antanut nimensä yleisnimeksi kaikille purkautuville kuumille lähteille. Geysir ei ole enää aktiivinen.

Vesihöyryesiintymä Islannin erämaassa

Þingvellir, "kävelyä mannerlaattojen välissä"

Gullfossin kuohut

Strokkur-geysir. Se oli hieno purkaus, otin kuvan liian aikaisin.

Kierros oli hyvin ammattimaisesti järjestetty ja bussi täysi. Edellä esitettyjen pääetappien lisäksi pidimme joitain lyhyempiä valokuvauspysähdyksiä sekä kahvi- ja lounastauot. Kultainen kierros nähtävyyksineen ja upeine maisemineen on "helppo mini-Islanti kiireiselle turistille". Majoituskyyteineen, voin antaa matkanjärjestäjälle 5/5.

Kun perjantai 12.9. valkeni, tablet-mylly pimeni. Peräti 22 euroa maksaneen ihmelaitteen akku ei ottanut enää virtaa vastaan monen yön lataussessioidenkaan jälkeen, joten oli aika hyvästellä trendikäs matkadatailu. Kerkesin kuitenkin ostaa sillä bussilipun Lontoossa sekä tehdä yhden kämäsen blogipäivityksen. (Tabletin simahtaminen oli vasta alkua tulevalle koko matkan kestäneelle kamerakoetukselle. Nimittäin, kolmannen matkakameran hankinta oli noin yhden lisäputoamisen päässä ja kaikki tuhannet matkakuvat yhden kallionkolon varassa.)

Mutta matkan täytyi jatkua. Tämä kyseinen perjantai oli "Reykjavík-päivä 2". Jälleen jumitin keskustassa ja yritin navigoida turistikarttani kanssa jonnekin kokemisen arvoisille kohteille. Päivä päättyi Reykjavíkin kirjastolle, jonka yleisökoneella kävin ostamassa lipun geotermiseen Blue Lagoon -kylpylään. Edellä viittaamani Iceland Excursions -varaus kattoi vain kyydit kylpylään, varsinainen pääsylippu oli hankittava erikseen.

Sitten tapahtui jotain, mikä pisti pohtimaan. Olin juuri vessassa päästelemässä hyvästejä kirjastolle, kun yhtäkkiä rakennuksesta alkoi kuulua voimakkaita räjähdyksiä. Heti sireeninsoiton alettua menin vielä mietteliäämmäksi. Muistan, kuinka aivan ensimmäiseksi pohdin: "Se voi olla terrori-isku. Jäänkö vessaan piiloon vai irtaudunko käytävälle? Nytkö koittaa se hetki, kun olen kuin John McClane elokuvassa Die Hard antamassa terroristeille Buranaa? No, lähden ensin käytävälle; menen varovasti käytävälle ja tarkistan, pääseekö tästä rakennuksesta ulos. Pureutuu siihen Burana-juttuun sitten tarkemmin."

Käymälästä poistuttuani huomasin, että kirjaston henkilökunta oli ohjaamassa (kovin vakavailmeisiä) asiakkaita ulos rakennuksesta rauhalliseen tahtiin. Räjähdykset ja sireeni jauhoivat kaiken aikaa. Itse esitin viilipyttyä – olinhan John McClane. Jonossa muiden mukana poistuessani sain siitä jo ensivihjeitä, ja ulkona se vahvistui: tapaus oli erittäin hyvin toteutettu poistumisharjoitus poikkeustilanteiden varalle. Ehkä parin kolmen räjähdysäänen toistosoitto oli ilmeisin merkki harjoitustilanteesta. Mutta se tilanteen alku. Se alku. Se ensimmäinen minuutti, kun istut vessassa, paukkuu ja sireeni soi. Ja olihan onneksi kirjaston äänentoistokin kunnossa. Sen verran hätkähdin, että John McClane jatkoi poistumista hostellille.


Lauantaina 13.9. klo 9–12 oli valaskatselun aika. Aktiviteetin tarjosi Elding, ja hinta oli 9500 kruunua eli noin 63 euroa. Bussi poimi minut aamulla lähtöpaikkaan Reykjavíkin satamaan.

Pohjois-Atlantin kylmyyttä, viimaa ja tärskyä piisasi eikä kaikkien vatsa kestänyt, mutta näimmepä sentään nelisen kertaa lahtivalaan (Balaenoptera acutorostrata). Tosin havainnot olivat niin nopeita vilauksia, etten kerennyt saamaan valokuvaa. Mutta matkanjärjestäjä kerkesi: alla olevasta linkistä saat käsityksen, minkälaisia havainnot olivat. (Tekijänoikeussyistä ei voi, koskaan, ikinä, julkaista toisten kuvia blogissa/somessa ilman eri lupaa.)

Kuva lahtivalaasta

Sunnuntaina 14.9. klo 9–16 piipahdin geotermisessä Blue Lagoon -ulkoilmakylpylässä, joka on Islannin kuuluisimpia vetonauloja. Edestakainen bussikuljetus (Gray Line) maksoi 25 ja pääsylippu 35 euroa. Kylpylä sijaitsee Reykjanesin niemimaalla Grindavíkin kaupungin laitamilla keskellä laavakenttää, 20 km:n päässä Keflavíkin lentokentästä ja 40 km:n päässä Reykjavíkista. Maan uumenista peräisin oleva turkoosi, mineraalipitoinen ja keskimäärin 37–39-asteinen vesi on viereisen geotermisen voimalaitoksen ylijäämävettä. Kolean ulkoilman, karun kivimaiseman ja lämpimän sinivihreän veden summaa kutsuttanee elämykseksi. Oli se.

Maanantaina 15.9. Islannin-ilot päättyivät, ja otin puoliltapäivin bussin Keflavíkin lentokentälle 16 eurolla. Lento lähti klo 16.10 Lontoon Heathrow'lle, jossa nu(o)kuin makoisan yön ennen lentoa Los Angelesiin 16.9. Nyt oli matkan alkupysäkit lusittu.

Kaikesta eksoottisuudestaan huolimatta, jäi Islannista ja erityisesti Reykjavíkista pohjoismaisen kotoisa maku suuhun; tunnelma oli selvästi kotoisampi kuin Lontoossa. Maailman pohjoisimman itsenäisen valtion pääkaupungin keskusta on kohtuullisen pieni ja hiljainen, jotenkin mukavan kalastajakylämäinen. Eihän Islanti väkiluvultaankaan (~330 000) suuri ole. Reykjavíkin seesteinen merellinen tunnelma värikkäine taloineen Atlantin rannikolla on turistille kokemus itsessään.

Koko matkan ainoat "nähtävyysajelut" tilasin juuri Islannissa. Kultaista kierrosta voin suositella jokaiselle, ja sen kaikki noin 300 kilometriä voi ajaa myös omatoimisesti. Valaskatselun onnistuminen ja mielekkyys riippuvat pitkälti säistä ja valaiden käyttäytymisestä; huonoilla keleillä reissut perutaan, hyvillä tuulilla jahdataan ja toivotaan. Jopa ainoaksi Islannin-matkan syyksi voi riittää pelkästään Blue Lagoon.

Käteistä en tarvinnut, sillä Visa-kortti toimi kaikkialla. Islannin kieli vähän takkuili, mutta onneksi pienellä vinkkauksella sain aina englanninkielistä palvelua. Päällimmäiseksi mieleen takertuivat erään bussioppaan sanat: "Islannin lipun värit sininen, valkoinen ja punainen edustavat merta, jäätä ja tulta."

ISLANTI:

+ Kultainen kierros
+ Blue Lagoon
+ Reykjavík
+ Eksotiikkaa pohjoismaisittain
+ Säitä löytyy joka makuun
+ Erinomainen "rauhallisen erämainen" pysäkki matkalle

- Valaskatselun mainosesitteen megavalas ei tullutkaan ja hypännyt kierteillä aluksemme yli!
- En nähnyt menninkäisiä!
- En nähnyt keijukaisia!
- En nähnyt maahisia!
- En nähnyt yhtäkään viikinkilaivuetta!
- "Vulkaanot vaa vetkutteli, vaikka meikä sinne asti meni!"

• Juhan vinkki:

"Killu kuumassa vedessä! Lillu & lämmittele!"

Ekana iltana vedin pizzan puistossa. Toimi.

Ekana aamuna vedin appelsiinin Reykjavíkin rantakivikoilla. Toimi.

Konsertti- ja konferenssikeskus Harpa

Þingvellirin kansallispuisto

Þingvellirin kansallispuisto

Þingvellirin kansallispuisto

Þingvellirin kansallispuisto

Strokkur-geysir lepotilassa Haukadalurin geotermisellä alueella

Valaskatselu

The Capital-Inn -hostelli

The Capital-Inn -hostellin makuusali

The Capital-Inn -hostellin yhteiskeittiö

Reilun kahden kilometrin hostellimatkan varrelta

Atlantti

Blue Lagoon

Tästä Islannin-galleriaan (200 kuvaa)

Edelliset jaksot:

Lontoo/UK 2.9.–9.9.2014

Maailmanympärimatka: Lontoo/UK 2.9.–9.9.2014

Jo valkeni alkusyksyinen aamu Hämeenlinnaan 1.9.2014. Pientä kipinää vatsassa. Nousin varhain klo 5 hoitamaan viimeiset siivoustoimet ennen vuokraisännän saapumista klo 11 asunnon tarkastusta ja avainten luovutusta varten. Hoidimme vuokramuodollisuudet, ja serkkuni kävi autollaan poimimassa minut ja vähät tavarani luokseen seuraavalle etapille. Kaiken suuremman irtaimiston huonekaluineen olin myynyt kesän aikana.

Lento Lontooseen lähti vasta seuraavana aamuna 2.9. klo 8, joten minulla oli hyvin aikaa levätä ja virittää mieli sekä rinkka hyvään maailmanympäri-iskuun. Tuona iltana rinkka pysäytti vaa'an kohtaan 9,6 kg, ja koko matkan se pysyi noin kymmenen kilon lukemissa. Matkadokumenteilla täyteen höystetty rahavyöni antoi oman vaikutelmansa kymmenistä kiloistani. Klikkaa tästä, jos haluat nähdä rinkan sisällön.

Makoilin ja hikoilin, kunnes kello löi jo 23. Serkkuni heitti minut Hämeenlinnan rautatieasemalle, jossa yhdessä itkettyämme nousin Tikkurilan-junaan klo 23.49. Tikkurilaan jalkauduttuani klo 00.37 jatkoin sieltä seuraavalla bussilla yöksi Helsinki-Vantaan lentokentälle aamulentoa odottelemaan.

Sinä yönä ei liiemmin nukuttanut. Etsin kentältä rauhallisen nurkan ja rämppäsin matkalle ostamaani halpaa aasialaista lelutablettia hiljalleen oivaltaen, että nyt se sitten alkaa; nyt ne blogin teekuppijorinat alkavat realisoitua. Halusin kuitenkin ajatella matkaa eteenpäin vain pienen palan kerrallaan, jotta rajallinen polla ei pallosta ylikuormittuisi; nyt katse ja keskittyminen olivat vain ja ainoastaan Lontoossa.

Finnair nousi ajallaan ja saapui Heathrow'lle klo 9 paikallista aikaa. Kentältä otin metron (Piccadilly Line) keskustaan 5,70 punnan hintaan. Se oli halvin vaihtoehto, ja matka kesti vajaan tunnin. Koko matkan tutkin lentokentältä nappaamaani metrokarttaa yrittäen päättää sopivaa poistumispysäkkiä. Lopulta melko arpomalla jäin pois asemalla Piccadilly Circus, "ja siitä se sitten lähti". Tästä Se Nyt Sitten Lähti.

Ajatuksenani oli vain tiputtaa itseni jonnekin keskusta-alueelle, palloilla päivä ja koettaa iltaa kohden löytää varaamalleni hostellille. Asemalta ulos päästyäni aurinko paistoi sinitaivaalta, Lontoossa. Autoja meni ja tuli. Keskustassa kiireiset pukumiehet lukivat lehtiä, puhuivat puhelimiin ja söivät kaduilla. Tässä hetkessä tein viimeisen päätöksen siitä, etten palaa selkäni takana olevan metrolinjan kautta Heathrow'lle ja kotiin – lähdin siis sekaan sotkemaan.

Lontooseen saapuessani oli vasta aamupäivä, jolloin oli loistava tilaisuus heti ensimmäisistä minuuteista alkaen laittaa kova tahti päälle. Edellisöinen valvominen ei juurikaan painanut, kun suoraan metroasemalta lähdin patikoimaan jo valmiiksi eksyneenä tavoitteena löytää edes joitain Lontoon "juttuja" ensi alkuun. Ja löytyihän sieltä: rinkka selässä vaelsin läpi Hyde Parkin ja Trafalgarin aukion sekä kävin ottamassa valokuvat Buckinghamin palatsista ja kuuluisan parlamenttitalon kellotornista.

Olin varautunut matkaan tulostetuin kartoin joka kohteesta. Kun yhdelle A4-arkille on himmeällä mustavalkotulostuksella tiivistetty koko Lontoon valtava keskusta, tarjoaa se matkalaiselle illan hämärtyessä hyvää lisäpurtavaa. Nähtävyyskierroksen päätyttyä yksi hetki meni löytääkseni suunnan hostellilleni edes jokseenkin kohdilleen. Toinen hetki kului, kun viimein iltapimeässä hostellin kanssa samaan kaupunginosaan (Southwark) päästyäni olin hetken aivan ulkona kartalta. Onneksi muutaman siksakin jälkeen tuli täysosuma. Myöhemmin viikolla keskustan kätevät karttapylväät tulivat tarpeeseen.

Majoituin koko viikon RestUp London -hostellissa osoitteessa 172 New Kent Road, jossa seitsemän yötäni kustansivat 112,68 euroa. Vaikka se oli halvin keskusta-alueelta löytämäni hostelli, yllätyin sen tasosta todella positiivisesti. Kaiken lisäksi, olin maksanut majoituksesta 20 hengen makuusaliin, mutta sain samaan hintaan koko viikon neljän hengen huoneessa. Tilat olivat siistejä, ja lakanat vaihdettiin joka päivä. Kun siihen lisätään talon hyvin ammattimainen ja ystävällinen ilmapiiri sekä sijainti, voin vahvasti suositella tätä majapaikkaa kaikille budjettimatkailijoille.

Matkan lämmittelyviikko Lontoossa oli hyvin tavanomainen turistin hengailuviikko, josta ei kovin ihmeellisiä kuriositeetteja ole mainittavana. Koska majoitukseni oli niin hyvällä paikalla, ensisijaisesti kävelin kartta kädessä kaikkialle. Esimerkiksi hostelliltani edestakainen reissu Hyde Parkiin oli päälle 10 kilometriä. No big deal. Kävellen näki enemmän. Aamuisin suuntasin läheiseen Tesco Express -lähikauppaan hakemaan hedelmiä, pähkinöitä, mehua, maitoa ja leipää, ja sitten mentiin.

Lämpimän poutasään ansiosta söin joka päivä puistoissa enkä edes miettinyt ravintoloita. Heti ensimmäisellä aamupalalla 3.9. pääsin kunnon toiminnan makuun joutuessani oravahyökkäyksen kohteeksi. Otin reppuni ja kaivoin sieltä appelsiinia, kun yllättäen harmaaorava hyppäsi suoraan syliini repun suulle tavoitteena ilmeisesti päästä käsiksi sisältöön. Vaikka nopeasti huitaisin kaverin pois, oli se niin sitkeä, että jäi vielä uhkaavasti pörräämään ympärille. Näin sain välittömästi matkan alkuun luontokokemuksen, jollaista ei kotona saa.

Hostellihuoneessa tuli enemmän juteltua erään kanadalaisen neidin ja Saudi-Arabiasta kymmenen vuotta sitten Lontooseen muuttaneen miehen kanssa. Mies oli kovin ystävällinen, kun tarjosi minulle korvatulpat, suklaarasian ja muffinssin. Hän oli matkalla vaimonsa luo New Yorkiin seuraavalla aamulennolla. Siinä olikin sitten otollinen tilaisuus tivata parhaat Lontoo-vinkit. Valitettavasti suklaa ei juuri silloin uponnut, joten viimeisenä päivänä sovittelin suklaarasian kauniisti hostellihuoneen roskikseen.

Lontoon nähtävyyksistä tutuksi tulivat mm. puistot Hyde Park, St James's Park, Kensington Gardens ja Battersea Park, Westminsterin palatsi eli parlamenttitalo (päältäpäin) ja sen kello Big Ben, Tower Bridge -silta, Tower of London -linna (päältäpäin), Buckinghamin palatsi (päältäpäin), Kensingtonin palatsi (päältäpäin), Trafalgarin aukio, London Eye -maailmanpyörä, merieläinakvaario sekä jättimäinen kauppakeskus Harrods, jossa viivyin kymmenen minuuttia. Ainoa ostamani pääsylippu oli maailmanpyörän ja akvaarion yhdistelmälippu.

Heti Lontoosta alkaen en voinut kuin ihmetellä turistien luottamusta ventovieraisiin tilanteissa, joissa haluttiin kuva itsestä nähtävyyskohteen kanssa. Toisinaan kuvauslaite ojennettiin jopa puoliväkisin käteen samalla tuhertaen huonolla englannilla "foto foto". Lontoosta lähtien omassa kädessäni kävi varmaan lähes kaikki nykyiset suosituimmat markkinoilla olevat älypuhelimet ja liuta kameroita, jopa järjestelmäkameroita. Matkan vanhetessa vastasin itsekin tähän luottamukseen ja ojensin kamerani muille missä milloinkin.

Ennen reissuani olin Lontoossa käyneiltä kuullut, ettei se ole pyöräilykaupunki. Kaikille asiaa pohtiville voin kuitenkin paljastaa: keskustassa on pyöräilijöitä, ja ympäri Lontoota on yli 10 000 vuokrattavaa polkupyörää yli 700 vuokrauspisteellä, joista kaksipyöräisen voi taskurahalla napata nopeasti alleen ja palauttaa määränpäätä lähimpään pyöräpisteeseen. Olkoon tämä kuitenkin vinkkinä vain niille, jotka pyörineen liikenteen sekaan rohkenevat. Itse jätin väliin.

Kaikkiaan Lontoo sysäsi matkan sähäkkään alkuun, kun Hämeenlinnan maisemat vaihtuivat kertaheitolla. Hain asetelmia, sovittelin rinkkaa ja päiväreppua selkään, heitin piknikkejä puistoissa, painin oravien kanssa ja luin Lontoon sanomalehtiä. Sää suosi; kevyttä tihkua pari tuntia vain yhtenä aamuna. Käteistä tarvitsin kymmenen puntaa hostellin avainvakuutta varten ja muuten hoidin kaikki ostokset hyvin toimineella Visa Debit -kortilla. Hostelli tarjosi lukollisia kaappeja maksua vastaan, joten otin riskin ja säilytin rinkkaani menestyksekkäästi sängyn alla.

Viikon lähestyessä loppuaan oli aika alkaa miettimään yhteyttä Gatwickin lentokentälle, josta oli määrä suunnata Islantiin. Mainitsemaltani kanadalaiselta huonekaverilta sain kuulla, että muuan minibussi easyBus tarjosi kätevää ja kohtuuhintaista yhteyttä tällä välillä; hän nimittäin oli saapunut Lontooseen juuri Gatwickin kautta. Ostin bussilipun netistä viidellä punnalla, tulostin sen nettikahvilassa ja aikaisin lentopäivän aamuna 9.9. suuntasin Waterloon rautatieaseman viereen Easybus-pysäkille. Meitä oli vain kaksi matkustajaa, ja yli tunnin kestäneessä köröttelyssä oli aikaa huokaista urbaani Lontoo taakseen. Islanti – vihdoinkin.

LONTOO:

+ Hostelli
+ Hostellikaverit
+ Sää
+ Puistot
+ Bussit, puhelinkopit, taksit... Koko se kuuluisa kaupunkimaisema
+ Hyvä alku matkalle

- Maksullinen tavarasäilytys
- Pelottavat oravat

• Juhan vinkki:

"Yövy edullisesti aitiopaikalla RestUp-hostellissa!"

London taxi

Westminsterin palatsi (parlamenttitalo) ja sen...

???

...Big Ben!

Tower Bridge

Buckinghamin palatsi

Trafalgarin aukio

Hyde Park. Näille tuoleille pahaa aavistamatta väsyneenä retkahdin; hetken päästä sain tietää, ettei näillä Hyde Parkin penkeillä ihan punnitta istuta...

...joten jatkoin piknikkiä ruohonjuuritasolla.

Lontoo on tunnettu puistoistaan.

London Eye -maailmanpyörä ja Thamesin vartta iltavalaistuksessa.

Upea 9 metriä korkea pronssiveistos nimeltään Dunamis, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Bushra Fakhoury vuonna 2013. Teos symboloi ihmisen pyrkimystä erinomaisuuteen, rajojen rikkomiseen ja mahdottoman saavuttamiseen.

Yksi tuhannesta puhelinkoppikuvasta

Majoitukseni (RestUp London) ulkoapäin. Suosittelen!

Majoitukseni sisältäpäin

Joo

Joo 2

Lontoon jälkeen Gatwickin lentokentällä 9.9. palautumassa Islantia varten.

Varsinaiset matkakuvagalleriat pystytän toisaalle. Tervemenoa sinne ken jaksaa. Mitään matkakuvia ei editoida/säädetä kuvanpakkausta lukuun ottamatta.

Tästä Lontoon-galleriaan (176 kuvaa)

Olin jo liittämässä videoita, kun peruutin urakan. Jotain tavallisen teksti- ja kuvabloggailun aidosta tunnelmasta katoaa, kun siihen sotketaan videot. Editoin koko matkan 162 videoleikkeestä erillisen videonsa sitten lopuksi, jos inspiraatio säilyy.

Maailmanympärimatkan hinta & kustannukset

Kun joku sanoo lähtevänsä maailmanympärimatkalle, perinteisesti sen takana arvellaan olevan lottovoitto tai jokin muu vastaava onnenkantamoinen. Tosiasiassa maailmankierroksen voi heittää hyvinkin edukkaasti. Yhtä universaalia kustannusarviota on mahdoton laatia, koska matkan kokonaishintoja on olemassa yhtä paljon kuin matkailijoita. Järkevällä suunnittelulla kustannustietoinen reissaaja voi tosin säästää paljon.

Matkan kustannusrakenteessa suurimmat menoerät ovat yleensä liikkumis-, majoitus- ja ruokakustannukset. Tämän lisäksi matkakassaa laihduttavat esimerkiksi rokotukset, vakuutukset, turistiaktiviteetit, pääsymaksut, matkamuistot ja tuliaiset. Tässä tarkastelen kolmen ja puolen kuukauden, tarkalleen 107 päivän mittaisen, maailmanympärimatkan kustannuksia.

Matkani maksoi yhteensä 11 082 euroa. Oheinen kuvaaja havainnollistaa kustannusjakaumaa ja ilmoittaa kustannuslajien prosentuaaliset osuudet euromäärineen kokonaiskustannuksista. Tarkastelkaamme hetki hiljentyen, ehkä jopa horrokseen vaipuen, tätä pyöreää ihmettä. Jos sammut, pysy silti kriittisenä.

Kustannukset 107 päivän matkalta.

Liikkumiskulut söivät noin puolet koko piirakasta: 5443 euroa. Ymmärrettävästi tämä on lentokulujen ansiota: 16 lentoa maksoi 4410 euroa. Näin kaikkeen muuhun liikkumiseen (juna, metro, bussi, taksi, laiva) kului 1033 euroa (~9,65€/pv). Majoittuminen maksoi toiseksi eniten: 2002 euroa. 106 yön matkalla käytin maksullista majoitusta 102 kertaa (neljä yötä lentokentällä). Yhden yön keskimääräiseksi hinnaksi saamme siis noin 19,63 euroa. 1171 euron ruokakulut 107 päivän matkalla tarkoittaa noin 10,94 euroa ruokaan päivää kohden. Turistiaktiviteetit kaikkine maksuineen ja pääsylippuineen maksoivat 1291 euroa. Kustannuslaji "muu" viittaa moniin pieniin ja sekalaisiin kustannuseriin, joiden eritteleminen ei tässä ole tarpeen.

Liikkumiskulujen suuri suhteellinen osuus on odotettua, koska ostin paljon lentoja ja samalla yritin säästää melkein kaikessa muussa. Hintatehokas ratkaisu oli One World -lentoallianssin tarjoama maailmanympärilippu, johon sisällytin 10 lentoa. Se muodosti matkan rungon, jonka lisäksi ostin 6 erillislentoa. Muihin julkisiin liikennevälineisiin käytin keskimäärin noin 10 euroa päivässä. Helppo johtopäätös on se, että liikkuminen maksaa, mutta suurena menoeränä se sisältää myös paljon säästöpotentiaalia.

Yhden majoitusyön keskimääräinen hinta 19,63 euroa on rimaa hipoen tavoitteessani: alle 20 eurossa. Kun yhtä 115,95 euron hotelliyötä ei oteta huomioon, tippuu hinta 18,67 euroon. Kallein yöni oli edellä mainittu 115,95 euroa, ja halvin peräti 2,85 euroa. Majoituskuluissa voi säästää paljon, jos on kykenevä tinkimään mukavuuksista. Matkaani sisältyi 34 eri majoitusta, joista 31 oli hostellien makuusaleja. Ilman niiden ansiota olisi budjetti tilanteeseeni nähden räjähtänyt käsiin.

Päiväkohtainen ruokakulu 10,94 euroa on useiden runsaampien ja niukempien matkapäivien tasapainopiste. Joskus käytin ruokaan alle 5 euroa päivässä tai en ollenkaan, ja toisinaan taas tein ruokaostoksia yli 20 eurolla. Myös ruokakuluissa hain säästöjä enkä syönyt ravintolassa kuin muutamia kertoja, ja niistäkin melkein kaikki eurooppalaisittain hyvähintaisessa Kaakkois-Aasiassa. Niin ikään hostellien yhteiskeittiöt ovat ruokakulutietoisen hyvä ystävä. Keittiössä saattaa olla "ilmainen ruoka" -hylly, josta voi tehdä löytöjä. Allekirjoittanut poimi mukaan leipää, hilloa, muroja, maitoa, teetä, hedelmiä, spagettia ja riisiä.

Aktiviteettikulut sisältävät kaikki pääsymaksuista, nähtävyyksistä ja tekemisen riemusta aiheutuneet kustannukset. Etenkin tämä kustannuslohko on aina matkustajansa näköinen, ja se muotoutuu vain henkilön omien intressien pohjalta. Mitä haluan nähdä? Mitä haluan tehdä? Matkan suunnitteluvaiheessa en ollut varsinaisista toiminnallisista aktiviteeteista juurikaan kiinnostunut, mutta reissun aikana yllättäen jokin muuttui; jokin sisälläni värähti/revähti. Sen seurauksena kustannukset kasvoivat tuhat euroa, ja sitä en kadu. Jos ei huokeimmat, sanoisin niiden olleen elämäni "huikeimmat" kustannukset. Näin ollen myös tosisäästäjien on hyvä varata matkakassaansa "nyt tai ei koskaan" -tilanteiden varalta väljyyttä.

Liikkumis-, majoitus-, ruoka- ja aktiviteettikulujen ulkopuolelle jää monien pienten ja sekalaisten kulujen joukko, jotka olen tässä esityksessä yhdistänyt kulukategoriaksi "muu". Se sisältää matkavalmisteluihin (vakuutukset, rokotukset, tarvikehankinnat) ja matkan aikana tehtyihin hankintoihin liittyviä, usein odottamattomiakin kuluja. Tähän kategorisoin jopa pankin automaattinostoista perimät lisämaksut. Useat yllättävät matkan aikaiset lisäkulut onkin hyvä huomioida budjetissa; esimerkiksi itselläni hajosi kamera sekä ilmeni tarve isommalle muistikortille.

Loppujen lopuksi, kaikki edellä esitetty on vain yhden matkan hinnastoa. Sitä voi kuitenkin jokainen matkaa suunnitteleva vilpittömästi tarkastella, tehdä siitä omat johtopäätöksensä ja soveltaa omaan tapaukseensa. Tarkastelua on hyvä suorittaa oman säästöpoliittisen linjani valossa: liikkumisessa ja aktiviteeteissa tein suurimmat uhraukset (=maksoi mitä maksoi), kun taas säästöjä hain nimenomaan ruoassa ja majoituksessa. Viimeistellympää ravintoympyrää ja pehmeämpää sänkyä hakevan onkin hyvä huomioida tämä linjani kustannuksiani tutkiessaan ja omaa kuluarviota tehdessään. Vaikka itse voi vaikuttaa paljon, kehyksiä kustannuksien suuruudelle asettaa myös matkakohteiden yleinen hintataso.

Matkan suunnitteluvaiheessa tavoitehinta oli kompakti 10 000 euroa, joten pääsin siihen tyydyttävästi.
11 082 euroa on itselleni valtava rahaläjä, mutta en kadu päätöksiäni. Reissu on tehty ja maksettu, eikä kukaan ota sitä itseltäni koskaan pois. Tässä kirjoituksessa olen tarkastellut retkeä vain yhdestä tavattoman kapeasta raosta, rahan näkökulmasta. Tämä näkökulma ei tee matkan arvon mittaukselle juurikaan oikeutta, mutta jostain syystä siitä on luontevaa aloittaa. Näin ainakin heti ymmärtää, kuinka matkan arvo rahassa kalpenee matkakokemuksen todelliseen arvoon nähden.

Maailmanympärimatka numeroina

Matkan suunnittelu- ja toteutusvaiheet ovat takana ja on jälkinäytöksen aika. Tästä alkaakin reissun "purku & pohdinta" -vaihe, ja siihen varaan koko ensi vuoden. Mutta nyt numeroita tauluun ja hetki henkeä. Hyvää joulua!

Matka-aika: 1.9. - 16.12.2014
Päivät: 107
Yöt: 106

Valtiot: 10

Lennot: 16
Lentokilometrit: 51 452
Lentoyhtiöt: 9
Lentokentät: 15
Lentokenttäyöt: 4

Valuutat: 9

Hostellit: 31
Motellit: 1
Hotellit: 2

Kokonaiskustannukset: 11 082 € (103,57 €/pv)

Valokuvat: 10 768
Videoleikkeet: 162

Maailmanympärimatka – TJ 1

Tässäpä tulee viimeinen leppoisa sunnuntaisivallus ennen matkaa. Vaikka kone nousee vasta tiistaiaamuna, teknisesti ottaen rinkan selkään noston ja Tikkurilan myötä reissu alkaa jo huomenna. Aamupäivällä käyn luovuttamassa asunnon avaimet vuokranantajalle, ja sen jälkeen vetelen viimeiset henkäykset Hämettä.

Hämeenlinna onkin ollut verraton paikka asua. Harmillista sinällään, että liikkuminen Suomen takametsille useamman kerran kuukaudessa sisältää raskauttavia epäkäytännöllisyysnäkökohtia. Neljässä vuodessa sen tajusin. Mutta kelpo irtiotto 2011–2014 silti oli. Suomessa on 320 kuntaa, ja olisihan se huimaa "testata" kaikkia.

Maailmankierros on rattoisaa tehdä länteen päin, eli "aikaa karkuun". Tällöin tavallaan annetaan takaisin matkustamiseen käytettyjä tunteja. Miinusvyöhykkeiden ansiosta kolme tuntia kestävä Lontoon lento liikuttaa kellon viisaria vain tunnilla eteenpäin, ja esim. 11 tuntia kestävä Lontoo–Los Angeles näyttäytyy kellotaululla vain kolmena tuntina. Tässä matkassa voiton vie kuitenkin kaksi tuntia kestävä Samoa–Fidži, jonka lento alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 8.15. Kätevää.

Tätä vastoin itään matkustetaan "aikaa vastaan", jolloin "menetetään tunteja" ja "syödään aikaa". Asia ei tietenkään ole täysin yksiselitteinen, mutta ilmeisimmin yleensä länteen päin matkustaminen aiheuttaa aikaerorasitusta (jet lag) vähemmän. Toki pienin harppauksin hitaasti edeten itäinenkään suunta ei kerkeä sekoittamaan palloa.

Päivämääräraja on oma lukunsa. Rajan tuntumassa voi kirjaimellisesti omilla silmillään nähdä joko menneeseen tai tulevaan, omasta sijainnistaan riippuen. Mentäessä rajan yli idästä länteen siirrytään seuraavaan päivään ja lännestä itään edelliseen päivään. Jäikö siis eilinen kaivelemaan? Itäinen reissu voisi pelastaa, mutta plusmerkkisen aikaeron (+9/+10) ja matkaan kuluvan ajan vuoksi eilisen tavoittaminen voi olla todellista aikaa vastaan taistelua.

Rinkka on pakattu ja kevyt on. Syksy on poikkeuksellisen kiva. Tietokoneen puran säilytykseen vasta klo 16.05 alkavan Suomi–Ruotsi-maaottelun keihäskilpailun jälkeen.

Matkamies oon.

Maailmanympärimatka – pakkaaminen

Mitä mukaan? Oheinen sekava lista antaa vastauksen.

- Rinkka 75L
- Reppu (käsimatkatavaroille, hengailuun)
- Makuupussi
- Gore-Tex-lenkkarit (jalkaan)
- Sandaalit
- Lippis
- Vaihto- ja varavaatteita
- Villasukat
- Neulesormikkaat
- Kevyt ulkoilutakki
- Sadeviitta
- Hyttysverkko
- Riippulukko
- Retkeilijän ensiapupakkaus
- Ripuli- ja allergialääkkeitä
- Hygieniavälineet
- Sakset
- Purkinavaaja
- Lusikka
- Teippiä
- Narua
- Aurinkolasit
- Aurinkovoide
- Uimahousut
- Muovipusseja
- Minigrip-pusseja
- Taskulamppu
- Kamera
- Tablet-pc
- Kännykkä
- MP3-soitin
- USB-muisti
- Verkkovirta-adapteri
- Kynä
- Korvatulppia
- Rahavyö
- Passi
- Pankkikortti
- Luottokortti
- Eurooppalainen sairaanhoitokortti
- Paperitulosteet kaikista matka-asiakirjoista
  (passi, viisumit, lentoliput, majoitusvaraukset, bussiliput, kartat, oppaat)
  Tulosteiden lisäksi kaikki matka-asiakirjat ovat tallennettuina sähköpostiin.

Kuten heti huomaa, ei listalta löydy rinkan sadesuojaa. Hankin laadukkaan erillisen sadesuojan vain huomatakseni, että rinkassa on oma (hyvin piilotettu) sadesuoja. Entä sadeviitta vai sadevarjo? Tätä pohdin ja päädyin viittaan. Ajatus rinkka selässä sadevarjon kanssa heilumassa ei houkuta. Mutta jos mieli muuttuu, ostan matkalla varjon. Myös käsidesi jää pois. Ostan senkin matkalla jos kutsun kuulen.

Miltei kaikki pakataan muovipusseihin. Elektroniikan pakkaan Minigrip-pusseihin ja vaatteet yms. tavallisiin läpinäkyviin muovipusseihin. Samoin kaikki tulosteet ja matkustusasiakirjat säilötään muovipusseihin. Erityisesti passi on hyvä pakata kosteudelta turvaan.

Kaikkea saa matkan aikana hankittua, joten stressiä pakkaamisesta ei ole syytä ottaa. Yllä oleva viitteellinen lista on jo sen laatuinen, että sillä pääsen hyvin alkuun – kenties jopa loppuun. Eihän tämä nyt mikään apocalyptic extreme survival life & death -kierros ole. Tai sen näkee sitten.

TJ 3

Maailmanympärimatka – TJ 7

Kohta h-hetki alkaa olla todella lähellä! "Pian mennään ja kovaa."

Islannissa ennätettiin jo antaa korkeimman asteen ilmailuvaroitus Bardarbunga-tulivuoren vuoksi ja evakuoinnit aloitettiin. Tämä punainen varoitus kuitenkin muutettiin eilen oranssiksi. Yle uutisoi, että tutkijoiden mukaan Bardarbungan purkaus voisi aiheuttaa tuhkapilven, joka haittaisi Atlantin ylittävää ja Pohjois-Euroopan lentoliikennettä. Itselläni olisi Islannin reissu Lontoosta käsin 9.–15.9., jonka jälkeen suunta on Atlantin yli. Katselee nyt, miten asiat menee. No worries.

TJ 25 -postauksen hankintalistan sisältö on nyt hankittu, ja kamerakin tuli postista. Muutamia majoituksia olen varaillut ja ostanut bussipassit Australiaan sekä Uuteen-Seelantiin. Ausseihin hankin Greyhoundin Mini Traveller -passin Sydneystä Brisbaneen ja Uuteen-Seelantiin Strayn Jill-passin Pohjoissaaren kiertämiseen. Passit ovat joustavia ja matkan varrella voi hypätä kyydistä pois ja takaisin niin monta kertaa kuin haluaa. Busseja kulkee tiuhaan. Tämä soveltuu hyvin Australian rannikon kiertelyyn kuin Seelannin hittistoppien omatahtiseen tutkimiseen. No worries.

Trooppisella Fidžillä toimii seikkailuyritys "Awesome Adventures Fiji", jolta varasin kolmen saaren kiertelypaketin kuljetuksineen, majoituksineen ja ruokineen. Fidžillä suunta on siis Nadiin lennon jälkeen Yasawa- ja Mamanuca-saarille. Saarille ei pääse ilman etukäteen varattuja majoituksia eikä Yasawa-saarilla ole ruokakauppoja, joten päästin itseni helpolla ja tilasin koko kattauksen etukäteen. Jos saarten majoituksissa on täyttä eikä etukäteisvarauksia ole, ei saarille välttämättä pääse. Tämä onkin koko reissuni ainoa pakettimatkamainen pala.

Näiden lisäksi olen lataillut ja tulostellut netistä karttoja ja tiiviitä turistioppaita. Jokaisesta kohteesta tulostan mukaan nähtävyyslistan, jotta matkan päällä voisin päästä kunnon suorittamisen makuun listoja läpikäydessäni. Tabletin ja nettiyhteyden toimimisen varaan en laske paljoakaan. Hostellien järjestämät retket ja kiertoajelut saattavat päästä testiin. Niin ikään myös julkinen liikenne joka kohteessa tulee pääsemään tehokokeiluun. Sinällään pidän kävelystä, joten myös jalkakilometrejä voi tulla kertymään runsaastikin. Tässä kohden askelmittari saattaisi olla hifistelyn kannalta kiintoisa hankinta.

Julkiseen liikenteeseen liittyen eniten jänskättää Los Angelesin metropolin julkiset, joiden huhutaan olevan heikolla tolalla. Kuitenkin, olen kuullut useiden käyneen siellä menestyksekkäästi vain julkisiin turvautuen, joten minä jatkan sitä trendiä. Losin hostelleista sen verran, että majoitun ensin Venice Beachin tuntumassa ja sen jälkeen Hollywoodissa. Foorumeilla ovat paljon vinkkailleet välttämään alueita Compton ja Inglewood, jotka ovat tunnettuja hieman huonomaineisempina jengialueina. Comptonhan mainitaan "rap-lauluissa" melko moneen kertaan. Varsinkaan pimeällä siellä ei kuulemma ole juurikaan mitään kivaa tekemistä.

"Maailmanympärimatkaa" on perusteltua käsitellä useina toisistaan erillisinä pienmatkoina, jotta sitä olisi mielekästä suunnitella. Taannoin sanoin, ettei liikaa suunnitelmia. Ei niitä edelleenkään liikaa ole; kunhan vain joitain kulmakiviä olen pystytellyt. Hyvin herkästi tulee aivan liikaa pähkäiltävää yhdelle ihmiselle. Aktiviteettien perässä en ole (sukellus, surffaus, benji-hyppy, riippuliito, laskuvarjohyppy, koskenlasku, melonta, kiipeily...). Lähinnä ajatuksissa on vain mennä ja katsella, pienellä poikkeusmarginaalilla höystettynä. Loppujen lopuksi kaikkihan nämä ovat vain ihmisen suunnitelmia. Mutta hyvähän se on jokin strategia olla, jotta sitä voisi muuttaa.

Monet ovat tokaisseet, että olenpa rohkea. Rohkeudesta en tiedä, testaan vain matkustelua; onhan se muodikasta. Toisaalta en halua tätä vähätelläkään. En edes tunne itseäni kovinkaan matkusteluhenkiseksi enkä varsinaisesti ihannoi matkustelua tai "maailman näkemistä". Itseäni siteeratakseni, olen jokseenkin paikallaan pysyvää sorttia. Tai sitten kyse onkin juuri siitä, että sementti on viimein murentunut. Motivaatiotahan tällaiseen omatoimimatkaan ponnistaminen vaatii. Energiaa on edelleen, joskin alkukesän tohinat ovat nyt tasoittuneet vakaaksi keskittymiseksi hyvään maailmanympärisuoritukseen.

Viikko jäljellä.

Maailmanympärimatka – kahdenkympin tabletti!

Joka päivä ei tule mahdollisuutta ostaa parikymppiä maksavaa taulutietokonetta; halvimmat näkemäni ovat kiikkuneet yleensä noin 40 euron tuplahinnoissa (huhhuh!). Mutta nyt onnisti: eräs yritys kauppasi uutta Android nelosella varustettua pyöritintä 22 eurolla! Muutaman päivän perästä postiin kopsahti paketti, jonka sisältä paljastui täysin uusi kaikissa suojamuoveissaan oleva kiinalainen 7" tabletti. Kosketusnäyttö toimii hyvin ja valmiiksi asennetuista sovelluksista löytyy jopa jonkinlainen navigaattori. Laitteessa on myös mm. kamera, mikrofoni, usb- ja kuulokeliitäntä sekä paikka TF-/MicroSD-kortille.

Näin muodoin joudun siis pyörtämään päätökseni olla hankkimatta tietokonetta matkalle. Tätä ei tarvitse vakuuttaa eikä haittaa jos rähjääntyy/varastetaan. Tällä tekniikan hintaihmeellä koitan wifi-verkkoja metsästellä, ja lataan siihen reippaasti tietoa ja karttoja matkakohteista offline-tilassa tarkasteltavaksi. Periaatteessa voisin laitteen kautta säännöllisesti varmuuskopioida kameran kuvia ulkoiselle muistille. Gmailin käyttäjänä minulla on tosin Google Drive -palvelussa 15 gigatavua tallennustilaa, joten olosuhteiden sen salliessa pidän nettivarastoinnin ensisijaisena. Koneen speksit alimpana.

Laitteen teknisiä tietoja

Maailmanympärimatka – TJ 25

Nolo, tylsä & kulunut sanonta alkuun: vähiin käy ennen kuin loppuu. Alkukesän äkkinäiset lentotilaukset alkavat hiljalleen nostatella pieniä suorituspaineita. Minään ehdottomuutenahan en ole maailmanympärimatkaa pitänyt edes lentojen tilauksen jälkeen, mutta nyt alkaa vahvasti jo näyttää siltä, että kierrokselle lähtö on käsillä. Matkareitin käsittelinkin jo aiemmissa postauksissa, joten siihen en enää sen seikkaperäisemmin puutu.

Pitkin kesää olen joitain pieniä etukäteishankintoja tehnyt. Niistä mainittakoon riippulukko, matka-adapteri, rinkan sadesuoja, rahavyö, uusi pankki- ja luottokortti, aurinkolasit, retkeilijän ensiapupakkaus, ripulilääke, hyttysverkko, kamera ja lisämuistikortti. Vielä koetan jostain löytää käveltävät kengät ja ehkä myös halvan muutaman euron sadeviitan. Kieltämättä käsidesi ja lisäpakkaus rakkolaastareita voisivat olla paikallaan. Kummasti se matkavakuutuskin puhuttelee, joskaan ei paljoa. No voihan perunakeitto, eipä ole mitään hattuakaan.

Uuden kameran hankinta olikin sitten kokonaan oma tappelunsa. Entinen vain päälle vuoden vanha pokkarikamerani alkoi reistailla ja lopulta hajosi tiputettuani sen lattialle keväällä. Kyseessä oli 150–200 euron hinnoissa liikkunut Olympus VR-310. (Ko. Olympuksella otettuja kuvia löydät klikkaamalla tässä blogissa oikealla olevan "Navigoi tästä!" -listan "valokuvaus"-linkkiä.) Ajankohta Olympuksen särkemiselle oli otollinen, sillä nyt jouduin vielä ennen maailmanmatkaa raapimaan päätäni kamera-asioillakin.

Koska matkakuluista ei ollut puutetta, päätin selvitä halvalla. Selailin netti-ilmoituksia ja -kauppoja, ja hetken päästä silmiin osui erään yrityksen kauppaama uusi Olympus VG-150 -malli. Kyseessä on budjettiluokan peruskamera, jota tavallisesti myydään noin 80 euron hintaan. Minua tosin lykästi, sillä sain kameran 8GB:n muistikortilla hintaan 35 euroa! No pakkohan se oli poistaa ja kokeilla.

Hetken laitetta testailtuani tulin siihen tulokseen, ettei Olympus VG-150:n kapasiteetti riitä täyttämään tällaisen kaukomatkan tarpeita; kuvien on oltava varman ja tasaisen tarkkoja sekä laadukkaita. Ehkä jopa hieman hämmästyin laitteen kovin "maltillista" suorituskykyä, mutten sen enempää tässä viitsi ryhtyä sitä haukkumaan. 35 euron hintaiseksi vehje on varmasti joka euron väärti siinäkin mielessä, että se on hyvin pieni, kevyt ja virtapihi. Nimittäin, kyseistä mallia mahtuu taskuun helposti pari kolme! Annan sen lahjana pois ja toivon, että siitä riittää iloa. Yhden mökkireissun ja synttärien ajan kerkesin sitä testailla.

Tällaiselle retkelle kamera on eittämättä yksi tärkeimpiä matkatavaroita, ja taskunpohjalta olisi syytä löytyä edes jonkinmoista vääntöä. Mitähän lienee kuvittelin, kun ajattelin siinä säästää? Olympus VG-150 -episodista kiukkuuntuneena pelasin varman päälle ja kävin koppaamassa nettikaupasta pitkän linjan luottomainetta omaavan Canon Powershot -sarjan yksilön muutamat arvostelut ja autenttiset testikuvat nopeasti selailtuani. Sen enempää mallimerkinnällä kehuskelematta, tuote on tälle piknikille varmasti riittävän hyvä. Varusteluun kuuluu mm. 16 megapikseliä, 16x optinen zoom sekä optinen kuvanvakain. Kieltämättä sopivalta kuulostaa, kunhan nyt ensin postista tulee.

Olen päättänyt olla hankkimatta läppäriä tai tablettia. En tarvitse kyseisiä hyödykkeitä muutenkaan, joten miksipä sortua niihin lyhyellä matkallakaan. Se toki tarkoittaa sitä, että päivitän blogia vain mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan, toisinaan ehkä hyvinkin harvoin. Samalla kohtaan sen tosiasian, etten saa kuvista säännöllisesti varmuuskopioita. Jos muistikortti häviää/kamera varastetaan, kuvat menevät samalla. Ehkä yritän netistä löytää jonkin tallennustilan, jonne (aina koneen äärelle päästessäni) voin ladata kuvat täyslaatuisina tiedostoina talteen.

Edellä mainitun lisäksi, ennen matkan starttia tilaan vielä pari bussipassia ja ehkä joitain majoituksia. Niistä enemmän tuonnempana. Mikäs kiire tässä – kesä on kesken.

Tavallaanhan maailmanympärimatkani ensimmäinen stoppi on kotoisassa Tikkurilassa, jonka nähtävyyksien jälkeen matka jatkuu bussilla lentokentälle.