Kohta h-hetki alkaa olla todella lähellä! "Pian mennään ja kovaa."
Islannissa ennätettiin jo antaa korkeimman asteen ilmailuvaroitus Bardarbunga-tulivuoren vuoksi ja evakuoinnit aloitettiin. Tämä punainen varoitus kuitenkin muutettiin eilen oranssiksi. Yle uutisoi, että tutkijoiden mukaan Bardarbungan purkaus voisi aiheuttaa tuhkapilven, joka haittaisi Atlantin ylittävää ja Pohjois-Euroopan lentoliikennettä. Itselläni olisi Islannin reissu Lontoosta käsin 9.–15.9., jonka jälkeen suunta on Atlantin yli. Katselee nyt, miten asiat menee. No worries.
TJ 25 -postauksen hankintalistan sisältö on nyt hankittu, ja kamerakin tuli postista. Muutamia majoituksia olen varaillut ja ostanut bussipassit Australiaan sekä
Uuteen-Seelantiin. Ausseihin hankin Greyhoundin Mini Traveller -passin
Sydneystä Brisbaneen ja Uuteen-Seelantiin Strayn Jill-passin Pohjoissaaren
kiertämiseen. Passit ovat joustavia ja matkan varrella voi hypätä kyydistä pois
ja takaisin niin monta kertaa kuin haluaa. Busseja kulkee tiuhaan. Tämä
soveltuu hyvin Australian rannikon kiertelyyn kuin Seelannin
hittistoppien omatahtiseen tutkimiseen. No worries.
Trooppisella Fidžillä toimii seikkailuyritys "Awesome Adventures Fiji", jolta varasin kolmen saaren kiertelypaketin kuljetuksineen, majoituksineen ja ruokineen. Fidžillä suunta on siis Nadiin lennon jälkeen Yasawa- ja Mamanuca-saarille. Saarille ei pääse ilman etukäteen varattuja majoituksia eikä Yasawa-saarilla ole ruokakauppoja, joten päästin itseni helpolla ja tilasin koko kattauksen etukäteen. Jos saarten majoituksissa on täyttä eikä etukäteisvarauksia ole, ei saarille välttämättä pääse. Tämä onkin koko reissuni ainoa pakettimatkamainen pala.
Näiden lisäksi olen lataillut ja tulostellut netistä karttoja ja tiiviitä turistioppaita. Jokaisesta kohteesta tulostan mukaan nähtävyyslistan, jotta matkan päällä voisin päästä kunnon suorittamisen makuun listoja läpikäydessäni. Tabletin ja nettiyhteyden toimimisen varaan en laske paljoakaan. Hostellien järjestämät retket ja kiertoajelut saattavat päästä testiin. Niin ikään myös julkinen liikenne joka kohteessa tulee pääsemään tehokokeiluun. Sinällään pidän kävelystä, joten myös jalkakilometrejä voi tulla kertymään runsaastikin. Tässä kohden askelmittari saattaisi olla hifistelyn kannalta kiintoisa hankinta.
Julkiseen liikenteeseen liittyen eniten jänskättää Los Angelesin metropolin julkiset, joiden huhutaan olevan heikolla tolalla. Kuitenkin, olen kuullut useiden käyneen siellä menestyksekkäästi vain julkisiin turvautuen, joten minä jatkan sitä trendiä. Losin hostelleista sen verran, että majoitun ensin Venice Beachin tuntumassa ja sen jälkeen Hollywoodissa. Foorumeilla ovat paljon vinkkailleet välttämään alueita Compton ja Inglewood, jotka ovat tunnettuja hieman huonomaineisempina jengialueina. Comptonhan mainitaan "rap-lauluissa" melko moneen kertaan. Varsinkaan pimeällä siellä ei kuulemma ole juurikaan mitään kivaa tekemistä.
"Maailmanympärimatkaa" on perusteltua käsitellä useina toisistaan erillisinä pienmatkoina, jotta sitä olisi mielekästä suunnitella. Taannoin sanoin, ettei liikaa suunnitelmia. Ei niitä edelleenkään liikaa ole; kunhan vain joitain kulmakiviä olen pystytellyt. Hyvin herkästi tulee aivan liikaa pähkäiltävää yhdelle ihmiselle. Aktiviteettien perässä en ole (sukellus, surffaus, benji-hyppy, riippuliito, laskuvarjohyppy, koskenlasku, melonta, kiipeily...). Lähinnä ajatuksissa on vain mennä ja katsella, pienellä poikkeusmarginaalilla höystettynä. Loppujen lopuksi kaikkihan nämä ovat vain ihmisen suunnitelmia. Mutta hyvähän se on jokin strategia olla, jotta sitä voisi muuttaa.
Monet ovat tokaisseet, että olenpa rohkea. Rohkeudesta en tiedä, testaan vain matkustelua; onhan se muodikasta. Toisaalta en halua tätä vähätelläkään. En edes tunne itseäni kovinkaan matkusteluhenkiseksi enkä varsinaisesti ihannoi matkustelua tai "maailman näkemistä". Itseäni siteeratakseni, olen jokseenkin paikallaan pysyvää sorttia. Tai sitten kyse onkin juuri siitä, että sementti on viimein murentunut. Motivaatiotahan tällaiseen omatoimimatkaan ponnistaminen vaatii. Energiaa on edelleen, joskin alkukesän tohinat ovat nyt tasoittuneet vakaaksi keskittymiseksi hyvään maailmanympärisuoritukseen.
Viikko jäljellä.
Trooppisella Fidžillä toimii seikkailuyritys "Awesome Adventures Fiji", jolta varasin kolmen saaren kiertelypaketin kuljetuksineen, majoituksineen ja ruokineen. Fidžillä suunta on siis Nadiin lennon jälkeen Yasawa- ja Mamanuca-saarille. Saarille ei pääse ilman etukäteen varattuja majoituksia eikä Yasawa-saarilla ole ruokakauppoja, joten päästin itseni helpolla ja tilasin koko kattauksen etukäteen. Jos saarten majoituksissa on täyttä eikä etukäteisvarauksia ole, ei saarille välttämättä pääse. Tämä onkin koko reissuni ainoa pakettimatkamainen pala.
Näiden lisäksi olen lataillut ja tulostellut netistä karttoja ja tiiviitä turistioppaita. Jokaisesta kohteesta tulostan mukaan nähtävyyslistan, jotta matkan päällä voisin päästä kunnon suorittamisen makuun listoja läpikäydessäni. Tabletin ja nettiyhteyden toimimisen varaan en laske paljoakaan. Hostellien järjestämät retket ja kiertoajelut saattavat päästä testiin. Niin ikään myös julkinen liikenne joka kohteessa tulee pääsemään tehokokeiluun. Sinällään pidän kävelystä, joten myös jalkakilometrejä voi tulla kertymään runsaastikin. Tässä kohden askelmittari saattaisi olla hifistelyn kannalta kiintoisa hankinta.
Julkiseen liikenteeseen liittyen eniten jänskättää Los Angelesin metropolin julkiset, joiden huhutaan olevan heikolla tolalla. Kuitenkin, olen kuullut useiden käyneen siellä menestyksekkäästi vain julkisiin turvautuen, joten minä jatkan sitä trendiä. Losin hostelleista sen verran, että majoitun ensin Venice Beachin tuntumassa ja sen jälkeen Hollywoodissa. Foorumeilla ovat paljon vinkkailleet välttämään alueita Compton ja Inglewood, jotka ovat tunnettuja hieman huonomaineisempina jengialueina. Comptonhan mainitaan "rap-lauluissa" melko moneen kertaan. Varsinkaan pimeällä siellä ei kuulemma ole juurikaan mitään kivaa tekemistä.
"Maailmanympärimatkaa" on perusteltua käsitellä useina toisistaan erillisinä pienmatkoina, jotta sitä olisi mielekästä suunnitella. Taannoin sanoin, ettei liikaa suunnitelmia. Ei niitä edelleenkään liikaa ole; kunhan vain joitain kulmakiviä olen pystytellyt. Hyvin herkästi tulee aivan liikaa pähkäiltävää yhdelle ihmiselle. Aktiviteettien perässä en ole (sukellus, surffaus, benji-hyppy, riippuliito, laskuvarjohyppy, koskenlasku, melonta, kiipeily...). Lähinnä ajatuksissa on vain mennä ja katsella, pienellä poikkeusmarginaalilla höystettynä. Loppujen lopuksi kaikkihan nämä ovat vain ihmisen suunnitelmia. Mutta hyvähän se on jokin strategia olla, jotta sitä voisi muuttaa.
Monet ovat tokaisseet, että olenpa rohkea. Rohkeudesta en tiedä, testaan vain matkustelua; onhan se muodikasta. Toisaalta en halua tätä vähätelläkään. En edes tunne itseäni kovinkaan matkusteluhenkiseksi enkä varsinaisesti ihannoi matkustelua tai "maailman näkemistä". Itseäni siteeratakseni, olen jokseenkin paikallaan pysyvää sorttia. Tai sitten kyse onkin juuri siitä, että sementti on viimein murentunut. Motivaatiotahan tällaiseen omatoimimatkaan ponnistaminen vaatii. Energiaa on edelleen, joskin alkukesän tohinat ovat nyt tasoittuneet vakaaksi keskittymiseksi hyvään maailmanympärisuoritukseen.
Viikko jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti