Pitkin kesää olen joitain pieniä etukäteishankintoja tehnyt. Niistä mainittakoon riippulukko, matka-adapteri, rinkan sadesuoja, rahavyö, uusi pankki- ja luottokortti, aurinkolasit, retkeilijän ensiapupakkaus, ripulilääke, hyttysverkko, kamera ja lisämuistikortti. Vielä koetan jostain löytää käveltävät kengät ja ehkä myös halvan muutaman euron sadeviitan. Kieltämättä käsidesi ja lisäpakkaus rakkolaastareita voisivat olla paikallaan. Kummasti se matkavakuutuskin puhuttelee, joskaan ei paljoa. No voihan perunakeitto, eipä ole mitään hattuakaan.
Uuden kameran hankinta olikin sitten kokonaan oma tappelunsa. Entinen vain päälle vuoden vanha pokkarikamerani alkoi reistailla ja lopulta hajosi tiputettuani sen lattialle keväällä. Kyseessä oli 150–200 euron hinnoissa liikkunut Olympus VR-310. (Ko. Olympuksella otettuja kuvia löydät klikkaamalla tässä blogissa oikealla olevan "Navigoi tästä!" -listan "valokuvaus"-linkkiä.) Ajankohta Olympuksen särkemiselle oli otollinen, sillä nyt jouduin vielä ennen maailmanmatkaa raapimaan päätäni kamera-asioillakin.
Koska matkakuluista ei ollut puutetta, päätin selvitä halvalla. Selailin netti-ilmoituksia ja -kauppoja, ja hetken päästä silmiin osui erään yrityksen kauppaama uusi Olympus VG-150 -malli. Kyseessä on budjettiluokan peruskamera, jota tavallisesti myydään noin 80 euron hintaan. Minua tosin lykästi, sillä sain kameran 8GB:n muistikortilla hintaan 35 euroa! No pakkohan se oli poistaa ja kokeilla.
Hetken laitetta testailtuani tulin siihen tulokseen, ettei Olympus VG-150:n kapasiteetti riitä täyttämään tällaisen kaukomatkan tarpeita; kuvien on oltava varman ja tasaisen tarkkoja sekä laadukkaita. Ehkä jopa hieman hämmästyin laitteen kovin "maltillista" suorituskykyä, mutten sen enempää tässä viitsi ryhtyä sitä haukkumaan. 35 euron hintaiseksi vehje on varmasti joka euron väärti siinäkin mielessä, että se on hyvin pieni, kevyt ja virtapihi. Nimittäin, kyseistä mallia mahtuu taskuun helposti pari kolme! Annan sen lahjana pois ja toivon, että siitä riittää iloa. Yhden mökkireissun ja synttärien ajan kerkesin sitä testailla.
Tällaiselle retkelle kamera on eittämättä yksi tärkeimpiä matkatavaroita, ja taskunpohjalta olisi syytä löytyä edes jonkinmoista vääntöä. Mitähän lienee kuvittelin, kun ajattelin siinä säästää? Olympus VG-150 -episodista kiukkuuntuneena pelasin varman päälle ja kävin koppaamassa nettikaupasta pitkän linjan luottomainetta omaavan Canon Powershot -sarjan yksilön muutamat arvostelut ja autenttiset testikuvat nopeasti selailtuani. Sen enempää mallimerkinnällä kehuskelematta, tuote on tälle piknikille varmasti riittävän hyvä. Varusteluun kuuluu mm. 16 megapikseliä, 16x optinen zoom sekä optinen kuvanvakain. Kieltämättä sopivalta kuulostaa, kunhan nyt ensin postista tulee.
Olen päättänyt olla hankkimatta läppäriä tai tablettia. En tarvitse kyseisiä hyödykkeitä muutenkaan, joten miksipä sortua niihin lyhyellä matkallakaan. Se toki tarkoittaa sitä, että päivitän blogia vain mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan, toisinaan ehkä hyvinkin harvoin. Samalla kohtaan sen tosiasian, etten saa kuvista säännöllisesti varmuuskopioita. Jos muistikortti häviää/kamera varastetaan, kuvat menevät samalla. Ehkä yritän netistä löytää jonkin tallennustilan, jonne (aina koneen äärelle päästessäni) voin ladata kuvat täyslaatuisina tiedostoina talteen.
Edellä mainitun lisäksi, ennen matkan starttia tilaan vielä pari bussipassia ja ehkä joitain majoituksia. Niistä enemmän tuonnempana. Mikäs kiire tässä – kesä on kesken.
 |
| Tavallaanhan maailmanympärimatkani ensimmäinen stoppi on kotoisassa Tikkurilassa, jonka nähtävyyksien jälkeen matka jatkuu bussilla lentokentälle. |
