Ohi maalin: Maailmanympärimatka: Reykjavík/Islanti 9.9.

Projekti jatkui 9.9. klo 13.10 Lontoon Gatwickin lentokentältä Islantiin, Keflavíkin lentokentälle. Lensin Icelandair-yhtiön koneella, ja lento kesti noin kolme tuntia. Saavuin perille klo 15.10 paikallista aikaa. Keflavíkin kenttä sijaitsee noin 40 kilometriä pääkaupungista Reykjavíkista lounaaseen.

Kentältä oli helppo ostaa Gray Line -yhtiön bussilippu seuraavaan Reykjavíkin-yhteyteen. Autokyyti on käytännössä ainut vaihtoehto, sillä Islannissa ei ole raideliikennettä. Bussimatka kesti 45 minuuttia ja maksoi 16 euroa.

Islannissa oli myrsky. Tuuli ja vettä tuli. En ollut etukäteen paljoakaan opiskellut Islannin kelejä, kunhan takin pakkasin. Reykjavíkin-bussissa sitten olikin aikaa tutkailla ja tehdä säähavaintoja: "Vai tällaista täällä, viikko täällä." Lontoon mukavan seesteisten ja lämpimien säiden jälkeen sain tonkia rinkasta takin ja toivoa, ettei tuuli tuuppaa tulivuoreen.

Islannin puuskille ei toistaiseksi löydy omissa kokemuksissani vertaista; vastatuuleen sai nimittäin välillä todella yrittää. Islanti on kuitenkin tunnettu nopeasti muuttuvista sääolosuhteistaan; kovat tuulet ovat puuskittaisia ja sateet kuurottaisia. Jopa aurinkoisia päiviä osui kohdalle, joten keleihin ei Islannin-vierailuni kaatunut. Päivälämpötilat olivat hyvin matkahikeä kuivattavat +11 °C.

Bussista noustuani Reykjavíkissa huomasin, että Iceland Excursions -matkatoimisto oli aivan vieressä. Aika oli rajallinen ja nopeita päätöksiä oli tehtävä, joten kävin heti varaamassa viikolle kolme nähtävyyskierrosta: Kultaisen kierroksen (Golden Circle), valaskatselun ja bussikyydit (Gray Line) Blue Lagoon -kylpylään. Toimistolla oli loistavat esitevihkoset, joista oli helppo valkata & napata kierroksia. Kaikki kierrokset eri päiville, ja siihen päälle pari päivää Reykjavíkissa heilumista – vartissa kasattu Islannin-suunnitelma oli valmis.

Kyseiseltä toimistolta sain myös pätevän turistikartan Reykjavíkista, minkä ansiosta sain viskata hyvästit omille tulosteilleni. Matkavarauksien jälkeen, kirjaimellisesti, lähdin kartta kädessä kohti varaamaani hostellia. Juuri tältä väliltä on muistissa jotain erittäin suurta tuulta; tuuli tuli ja tuulta tuuli – tuuli tuulta tuuli!

Majoituin koko viikon The Capital-Inn -hostellissa osoitteessa Sudurhlíd 35d, jossa kuusi yötäni 12 hengen makuusalissa kustansivat 108 euroa. Se oli halvin Reykjavíkin-majoitus, jonka netin varauspalveluista löysin. Hintaa selittänee osin 2–3 kilometrin matka keskustaan. Hostelli oli siisti, henkilökunta asiallista ja lakanat vaihdettiin päivittäin. Fiksu yhteiskeittiö tarjosi säästömahdollisuuden ruokakuluissa. Tosin mitäpä minä kattiloilla leipineni, hedelmineni, pähkinöineni ja maitorahkoineni! Ulkoapäin majatalo oli vähemmän viehättävä betoniboksi, mutta se ei unia haitannut. Kaikkiaan onnistunut sokkovalinta Lontoon-punkan tapaan.

Ensimmäisen nukutun yön jälkeen keskiviikkona 10.9. koitti "Reykjavík-päivä 1". Nautin eri vilpoisan aamupalan Pohjois-Atlantin rantakivikoilla, pyörin keskustassa ja vierailin Islannin suurimmassa Hallgrímskirkja-kirkossa sekä konsertti- ja konferenssikeskus Harpassa. Käppäilin pitkin Reykjavíkin vanhaa satamaa ja kuulostelin pohjoisia merituulia. Se kummastutti, etten löytänyt Reykjavíkin keskustasta ainuttakaan kunnon ruokakauppaa, en yhtäkään. Onneksi turisti-infosta sain selville, että hostellini suunnalla oli kelpo marketti: Kringlan. Sieltä kannoin koko viikon "näkkileivät".

Yksinoikeutettu kuningas Reykjavíkin nähtävyyksistä lienee Hallgrímskirkja-kirkko, joka 74,5-metrisenä ja Islannin korkeimpana rakennuksena hallitsee pääkaupunkimaisemaa. Kaikkia Reykjavíkissa matkaavia suosittelenkin astelemaan kirkkoon sisään ja ostamaan lipun kirkon torniin, josta aukeavat upeat näkymät yli Reykjavíkin. Vaatetta vain mukaan; se tuiverrus tuntui naamassa koko loppupäivän. Lippu maksoi 700 Islannin kruunua eli noin 5 euroa. Seuraavassa muutama otos kirkon yläkerroksesta käsin.

Torstaina 11.9. klo 10–19 oli vuorossa Islannin kuuluisin nähtävyysreitti, Kultainen kierros (Golden Circle), Reykjavíkista itään. Hinta oli 9500 kruunua eli noin 63 euroa, ja siihen sisältyi nouto majoituspaikasta. Kultaisen kierroksen pääkohteita on kolme: kansallispuisto Þingvellir (Thingvellir), vesiputous Gullfoss ja geoterminen alue Haukadalur. Näiden lisäksi kävimme mm. nopeasti ihastelemassa keskiaikaista Skálholt-kirkkoa.

Þingvellirissä vuonna 930 kokoontui ensimmäisen kerran Islannin parlamentti, joka on maailman vanhin. Alueen komeissa kalliomuodostelmissa on nähtävissä Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantuminen toisistaan. Gullfoss on Islannin tunnetuin vesiputous, ja se muodostuu kahdesta 11 ja 21 metriä korkeasta putouksesta. Haukadalurissa pääsee todistamaan muutaman minuutin välein, jopa useiden kymmenien metrien korkeuteen, purkautuvaa Strokkur-nimistä geysiriä. Alueella sijaitsee myös itse aito ja alkuperäinen Geysir, joka on antanut nimensä yleisnimeksi kaikille purkautuville kuumille lähteille. Geysir ei ole enää aktiivinen.

Vesihöyryesiintymä Islannin erämaassa

Þingvellir, "kävelyä mannerlaattojen välissä"

Gullfossin kuohut

Strokkur-geysir. Se oli hieno purkaus, otin kuvan liian aikaisin.

Kierros oli hyvin ammattimaisesti järjestetty ja bussi täysi. Edellä esitettyjen pääetappien lisäksi pidimme joitain lyhyempiä valokuvauspysähdyksiä sekä kahvi- ja lounastauot. Kultainen kierros nähtävyyksineen ja upeine maisemineen on "helppo mini-Islanti kiireiselle turistille". Majoituskyyteineen, voin antaa matkanjärjestäjälle 5/5.

Kun perjantai 12.9. valkeni, tablet-mylly pimeni. Peräti 22 euroa maksaneen ihmelaitteen akku ei ottanut enää virtaa vastaan monen yön lataussessioidenkaan jälkeen, joten oli aika hyvästellä trendikäs matkadatailu. Kerkesin kuitenkin ostaa sillä bussilipun Lontoossa sekä tehdä yhden kämäsen blogipäivityksen. (Tabletin simahtaminen oli vasta alkua tulevalle koko matkan kestäneelle kamerakoetukselle. Nimittäin, kolmannen matkakameran hankinta oli noin yhden lisäputoamisen päässä ja kaikki tuhannet matkakuvat yhden kallionkolon varassa.)

Mutta matkan täytyi jatkua. Tämä kyseinen perjantai oli "Reykjavík-päivä 2". Jälleen jumitin keskustassa ja yritin navigoida turistikarttani kanssa jonnekin kokemisen arvoisille kohteille. Päivä päättyi Reykjavíkin kirjastolle, jonka yleisökoneella kävin ostamassa lipun geotermiseen Blue Lagoon -kylpylään. Edellä viittaamani Iceland Excursions -varaus kattoi vain kyydit kylpylään, varsinainen pääsylippu oli hankittava erikseen.

Sitten tapahtui jotain, mikä pisti pohtimaan. Olin juuri vessassa päästelemässä hyvästejä kirjastolle, kun yhtäkkiä rakennuksesta alkoi kuulua voimakkaita räjähdyksiä. Heti sireeninsoiton alettua menin vielä mietteliäämmäksi. Muistan, kuinka aivan ensimmäiseksi pohdin: "Se voi olla terrori-isku. Jäänkö vessaan piiloon vai irtaudunko käytävälle? Nytkö koittaa se hetki, kun olen kuin John McClane elokuvassa Die Hard antamassa terroristeille Buranaa? No, lähden ensin käytävälle; menen varovasti käytävälle ja tarkistan, pääseekö tästä rakennuksesta ulos. Pureutuu siihen Burana-juttuun sitten tarkemmin."

Käymälästä poistuttuani huomasin, että kirjaston henkilökunta oli ohjaamassa (kovin vakavailmeisiä) asiakkaita ulos rakennuksesta rauhalliseen tahtiin. Räjähdykset ja sireeni jauhoivat kaiken aikaa. Itse esitin viilipyttyä – olinhan John McClane. Jonossa muiden mukana poistuessani sain siitä jo ensivihjeitä, ja ulkona se vahvistui: tapaus oli erittäin hyvin toteutettu poistumisharjoitus poikkeustilanteiden varalle. Ehkä parin kolmen räjähdysäänen toistosoitto oli ilmeisin merkki harjoitustilanteesta. Mutta se tilanteen alku. Se alku. Se ensimmäinen minuutti, kun istut vessassa, paukkuu ja sireeni soi. Ja olihan onneksi kirjaston äänentoistokin kunnossa. Sen verran hätkähdin, että John McClane jatkoi poistumista hostellille.

Lauantaina 13.9. klo 9–12 oli valaskatselun aika. Aktiviteetin tarjosi Elding, ja hinta oli 9500 kruunua eli noin 63 euroa. Bussi poimi minut aamulla lähtöpaikkaan Reykjavíkin satamaan.

Pohjois-Atlantin kylmyyttä, viimaa ja tärskyä piisasi eikä kaikkien vatsa kestänyt, mutta näimmepä sentään nelisen kertaa lahtivalaan (Balaenoptera acutorostrata). Tosin havainnot olivat niin nopeita vilauksia, etten kerennyt saamaan valokuvaa. Mutta matkanjärjestäjä kerkesi: alla olevasta linkistä saat käsityksen, minkälaisia havainnot olivat. (Tekijänoikeussyistä ei voi, koskaan, ikinä, julkaista toisten kuvia blogissa/somessa ilman eri lupaa.)

Kuva lahtivalaasta

Sunnuntaina 14.9. klo 9–16 piipahdin geotermisessä Blue Lagoon -ulkoilmakylpylässä, joka on Islannin kuuluisimpia vetonauloja. Edestakainen bussikuljetus (Gray Line) maksoi 25 ja pääsylippu 35 euroa. Kylpylä sijaitsee Reykjanesin niemimaalla Grindavíkin kaupungin laitamilla keskellä laavakenttää, 20 km:n päässä Keflavíkin lentokentästä ja 40 km:n päässä Reykjavíkista. Maan uumenista peräisin oleva turkoosi, mineraalipitoinen ja keskimäärin 37–39-asteinen vesi on viereisen geotermisen voimalaitoksen ylijäämävettä. Kolean ulkoilman, karun kivimaiseman ja lämpimän sinivihreän veden summaa kutsuttanee elämykseksi. Oli se.

Maanantaina 15.9. Islannin-ilot päättyivät, ja otin puoliltapäivin bussin Keflavíkin lentokentälle 16 eurolla. Lento lähti klo 16.10 Lontoon Heathrow'lle, jossa nu(o)kuin makoisan yön ennen lentoa Los Angelesiin 16.9. Nyt oli matkan alkupysäkit lusittu.

Kaikesta eksoottisuudestaan huolimatta, jäi Islannista ja erityisesti Reykjavíkista pohjoismaisen kotoisa maku suuhun; tunnelma oli selvästi kotoisampi kuin Lontoossa. Maailman pohjoisimman itsenäisen valtion pääkaupungin keskusta on kohtuullisen pieni ja hiljainen, jotenkin mukavan kalastajakylämäinen. Eihän Islanti väkiluvultaankaan (~330 000) suuri ole. Reykjavíkin seesteinen merellinen tunnelma värikkäine taloineen Atlantin rannikolla on turistille kokemus itsessään.

Koko matkan ainoat "nähtävyysajelut" tilasin juuri Islannissa. Kultaista kierrosta voin suositella jokaiselle, ja sen kaikki noin 300 kilometriä voi ajaa myös omatoimisesti. Valaskatselun onnistuminen ja mielekkyys riippuvat pitkälti säistä ja valaiden käyttäytymisestä; huonoilla keleillä reissut perutaan, hyvillä tuulilla jahdataan ja toivotaan. Jopa ainoaksi Islannin-matkan syyksi voi riittää pelkästään Blue Lagoon.

Käteistä en tarvinnut, sillä Visa-kortti toimi kaikkialla. Islannin kieli vähän takkuili, mutta onneksi pienellä vinkkauksella sain aina englanninkielistä palvelua. Päällimmäiseksi mieleen takertuivat erään bussioppaan sanat: "Islannin lipun värit sininen, valkoinen ja punainen edustavat merta, jäätä ja tulta."

ISLANTI:

+ Kultainen kierros
+ Blue Lagoon
+ Reykjavík
+ Eksotiikkaa pohjoismaisittain
+ Säitä löytyy joka makuun
+ Erinomainen "rauhallisen erämainen" pysäkki matkalle

- Valaskatselun mainosesitteen megavalas ei tullutkaan ja hypännyt kierteillä aluksemme yli!
- En nähnyt menninkäisiä!
- En nähnyt keijukaisia!
- En nähnyt maahisia!
- En nähnyt yhtäkään viikinkilaivuetta!
- "Vulkaanot vaa vetkutteli, vaikka meikä sinne asti meni!"